Pikkuhiljaa taas saanut vauhtia Blazer-projektiin. Koneessa ei vissiin loppujen lopuksi ollut suutinvauriota kummempaa. Näyttäisi että sattui vaan samaan aikaan kahden suuttimen hajoaminen samalle puolelle konetta ja siitä massiivinen savu- & ääniefekti.

Tuli investoitua penkkeihin, rattiin ja tekonahkoihin. Eli sisustusta pikkuhiljaa kuosiin. Työt vaan valitettavasti pitää aika hyvin pois tallilta.

Pärräkuume iski ylitsepääsemättömäksi. Sitä lieventämään tuli hommattua 1993 CBR 1000F.

Tästä ei projektiksi olekaan sitten. Tuntuu olevan kaikin puolin tiptop-kunnossa ja mittarissa olevat 48500 km taitaa pitää ihan paikkansa. Kesää odotellessa.

Jottei romuraudan kanssa plärääminen vaan loppuisi Blazeriin, on seuraavakin projekti jo valmiina odottamassa. Vaimolle lupasin väkästellä umpimädästä 1978 Dodge D100 pickupista auton seuraavaksi. Lähtökohta oli ainakin halpa - ilman sai. Eri asia saako siitä auton, mutta ei se välttämättä sen pahempi ole kuin Blazerikaan. Yksinkertaisempi se ainakin on kaikin puolin.

Kuten manasin aiemmin, se kone sitten hajosi. Nyt joutaa auto seisomaan, tauko paikalla.

Ei jaksa edes tutkia mitä on tapahtunut. Kauhean kolinan ja sankan savupilven saattelemana sain vehkeen nipin napin ajettua parin kilometrin päähän talliin ja siellä oleilkoot inspiraatiota odotellassa.

Pitkästä aikaa Jyväskylän vappucruisingissa omalla autolla. Aika pienokaisen näköinen on Blazerin raasu muiden rakenneltujen rinnalla.

Tilasin jenkeistä Bushwackerin 2" levittävät lokasuojan kaaret ja asentelin paikalleen. Eteen istuu ihan OK.

Mutta taakse jää hiukan hassun näköisesti sisään tuo rengas.

Alkaa se "teknisesti hyvä" olemaan todellakin suhteellinen käsite. Vaihdelaatikko sanoi nyt sopimuksensa irti luistaen kuin mummun vanhat puusukset laskettelurinteessä. Ilmeisesti syyläri on vuotanut vettä lauhduttajan kautta laatikkoöljyjen sekaan ja kaikki kitkat ovat muhjua. Seuraavaksi varmaan hajoaa sitten kone.

No, korjaus ei onneksi ollut paha rako - kiitos tallikaverin joka pisti lootan taas nippuun. Vaihdon jälkeen rupesi mittarikin näyttämään erilaisia lukemia ja heti koeajolla napsahti sakko plakkariin - jäi kuitenkin piirun verran alle kortinmenetysrajan :)

Ne ainoat käyttökelpoiset kamat autossa menikin sitten vaihtoon, kun jotenkin ei 12.5 tuumaa leveä rengas näyttänyt kovin toimivalta 8 tuumaa leveällä vanteella. Uudet 10 tuumaiset onkin ihan jees muutenkin.  

Valoraudankin asentelin ja kävin hiekkamontulla toteamassa, ettei tartte maastoautoilla ennen kuin joko levittää lokasuojan aukkoja tai korottaa koria.

... ja tietysti valotkin piti vielä virittää siihen rautaan.

Isossa autossa on monta pakoputkea ja ne kaikki päästelee kovia ääniä! Kiva insinööri-setäkin konttorilla kerkisi tässä välissä antaa ihan pysyvämpää ajolupaakin papereihin.

Ihan vaan fiilistellen ulkokuvia. 

Nyt rupeaa olemaan jo voittaja olo! Vehkeet pelaa taas ja käkkärä rupeaa pikkuhiljaa muistuttamaan ihan autoa.

Maali on niskassa ja on ihan jees, vaikka väri onkin vähän eri mitä piti (grafiitinharmaa). Oma moka, mutta toisaalta onpahan vähän erikoisempi. 

Matka vaan tyssäsi polttoainepulaan kesken kaiken.

Siirtopumppuakin yritin vaihdella ja kaikenlaista vippaskonstia, mutta sitten loppui jo virtakin eikä kaverin Rellunreuhkan patterista ollut juurikaan apua.

Matka jatkuu siis avustettuna.

Tuttu lupasi vetäistä pinnan uunissa, kunhan otan itse vastuun pohjatöistäni. Käy minulle, eikun menoksi.

Hiukan oli pimeetä jo maalailla, mutta on se nyt ekaa kertaa ihan yksivärinen vaan. Hyvä se on.

Tänään alkaa pohjamaalin veto. Sopivan lämmin ja tyyni ilta tiedossa, joten pihalla jos vetäisis. Pohjat olisi ehkä voinut tehdä paremminkin, mutta toisaalta liian hyvin tehtynä hajottaa ajatuksen maastoajosta. Tai näin ainakin on hyvä perustella, jos joku ihmettelee :)